Luonnonsuojelu

Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen säilyttäminen. Suojelu voi kohdistua eliölajiin, elinympäristöön, luontotyyppiin, luonnonmuistomerkkiin, alueeseen tai koko maailman kattaviin järjestelmiin kuten meret, ilmakehä ja ilmasto.

Luonnonsuojelu pyrkii ehkäisemään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä ja toisaalta säilyttämään ihmisen pitkäaikaisen toiminnan aikaansaamia ympäristöjä, joille on muodostunut omaleimainen pienekosysteemi, sekä palauttamaan ihmisen toiminnan tuhoamia ympäristöjä entiselleen.

Luontoon kohdistuva uhka on lähes yksinomaan ihmisen toiminnan seurausta. Ihmisen toiminnasta aiheutuu luonnontilaisen ympäristön muuttumista tai tuhoutumista, saastumista, roskaantumista, rehevöitymistä ja muista kuormittumista. Eliölajien pyynti aiheuttaa muutoksia lajitasapainoon, eliölajien teollinen kasvattaminen ja viljely yksipuolistavat ympäristöä.

Miten luontoa suojellaan:

Kasvi-,sieni- ja eläinlajien yksilömääriä tutkitaan ja seurataan, ja tutkimusten mukaan pidetään kirjaa uhanalaisista lajeista. Kun jokin laji on käymässä uhanalaiseksi, sen elinympäristöä pyritään suojelemaan. Esimerkiksi metsikön hakkaaminen tai tien rakentaminen voidaan estää, jos todetaan, että se uhkaa uhanalaisen lajin elinmahdollisuuksia.

Lähes kaikki Suomen luonnossa elävät eli luonnonvaraiset eläimet on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Niitä ei saa ampua tai pyydystää, niiden pesiä ei saa vahingoittaa eikä eläimiä muutenkaan häiritä tahallaan. Riistaeläimiä, kuten hirveä tai jänistä, saa metsästää tiettyinä aikana vuodesta, muulloin nekin on rauhoitettu. Joitakin petoeläimiä, kuten kettua ja minkkiä, metsästetään sen vuoksi, että ne syövät riistaeläimiä ja aiheuttavat haittaa muullekin luonnolle. Tarpeen tullen jokin metsästettävä voidaan kokonaan rauhoittaa. Esimerkiksi ahmaa ei saa lainkaan metsästää sen takia, että se on vaarassa hävitä Suomen luonnosta. Joka vuosi määrätään erikseen, kuinka monta ilvestä, sutta ja karhua saa ampua. Luonnonsuojelun tavoitteena on pitää näiden eläinten määrä sopivana metsästyksellä säätelemällä.

Kappale opettaa meille paljon luonnonsuojelusta. Yksi tärkeä oppimamme asia on lajien suojelukeinot. Lajien suojeleminen on hyvin tärkeää, jotta lajit eivät kuolisi sukupuuttoon. Rauhoittaminen on tärkein ja eniten käytetty lajinen suojelukeino. Rauhoittaminen voi olla lisääntymisaikaan liittyvää tai joillakin muilla tavoin rajoitettua tai sitten ympärivuotista. Kasveihin käytetään myös rauhoittamista. Silloin rauhoitetaan kasvien kasvupaikat ja kielletään keräily. Rauhoittamiseen voi liittyä lisäksi myös lisätoimenpiteitä. Esimerkiksi saimaannorppa on kokonaan rauhoitettu ja ihmisen toimintaa on rajoitettu sen esiintymisalueilla. Eli verkkokalastus on kokonaan kielletty ja lisäksi myös pesintäaikana moottorikelkoilla ajaminen. Lajien rauhoittaminenkaan ei silti aina tuota tulosta, jos on kyse esimerkiksi nopeasti etenevästä ympäristönmuutoksesta.
Suojelukeinoja on kuitenkin myös muita kuin vain rauhoittaminen. Esimerkiksi suomen metsissä on kokeiltu kulotusta yhtenä lajien suojeluskeinona. Lajeja voidaan suojella myös eläintarhoissa ja kasveja kasvitieteellisissä puutarhoissa. Kasvien siemeniä ja eläinten sukusoluja tai alkioita voidaan säilyttää myös siemen- ja geenipankeissa.

Tässä kappaleessa oli aika vähän uusia käsitteitä, mutta valitsimme kumminkin käsitteeksi geenipankin. Geenipankki on eläinten, kasvien, sienten tai niiden siementen, itiöiden tai alkioiden kokoelma. Sen tarkoitus on myös säilyttää uhanalaisten lajien geneettinen materiaali.

Löysimme netistä myös muutaman luonnonsuojeluun liittyvän artikkelin.

 http://yle.fi/uutiset/luonnonsuojelun_riemuvoitto_pyoriaiset_palasivat_saksan_jokiin/6774644

 http://www.sll.fi/luonnonsuojelija/lehtiarkisto/2012/4-2012/taman-metsan-me-suojelimme

Tehtäväksi valitsimme tehtävän 1:

Uhanalaiset lajit
a) Kun laji kuolee sukupuuttppn, ihmiskunta menettää lajin eikä sitä voi enää saada takaisin. Samalla saatetaan menettää  esimerkiksi uusia lääkeaineita, ravintokasveja sekä jalostukseen sopivaa geeniainesta.
b)Uhanalaisten lajien häviämistä voidaan estää\hidastaa esimerkiksi luonnonsuojelualueilla tai rauhoittamalla laji. Lajeja voidaan suojella myös eläntarhoissa, kasvitieteellisissä puutarhoissa sekä siemen- ja geenipankeissa.