Avainlaji = Avainlajiksi kutsutaan lajia, jonka olemassaolo on tärkeä sen ekosysteemin ja eliöiden kannalta. Mikäli avainlaji kuolisi, se vaikuttaisi myös sen ekosysteemin romahtamiseen. Avainlajeja ovat esim. sinisimpukka ja rakkolevä.
Uhanalaisuus:
Populaation pullonkaulailmiö on evoluutioteorian käsite tapahtumalle, jossa yli 50 % populaatiosta tai ekosysteemin lajeista tuhoutuu. Syynä voivat olla äkillinen kuolleisuuden kasvu tai lisääntymisen estyminen. Nämä taas voivat johtua ympäristön muutoksista tai yksilöiden siirtymisestä uudelle elinalueelle. Jälkimmäisessä tapauksessa puhutaan usein perustajavaikutuksesta. Pullonkaulailmiön nimi tulee tapahtumaa kuvaavan populaation kokokuvaajan muodosta.
Pullonkaulat voivat aiheuttaa evoluutioon hyppäyksiä, koska ne lisäävät geneettisen ajautumisen ja sisäsiitoksen todennäköisyyttä.
Yleisemmin nimitystä pullonkaula voidaan käyttää eri yhteyksissä myös muista vastasavista ilmiöistä eri elämänaloilla.
Kotoperäinen eli endeeminen eliölaji tai -alalaji esiintyy vain jollakin tietyllä, rajatulla ja suhteellisen suppealla maantieteellisellä alueella, jolla se on isolaation seurauksena kehittynyt ja jonka olosuhteisiin se on sopeutunut. Tyypillisiä kotoperäisten lajien esiintymispaikkoja ovat valtamerten saaret (kuten Uusi-Seelanti, Madagaskar ja Havaiji), muista vesistöistä irrallaan olevat järvet (kuten Baikaljärvi ja Malawijärvi) ja vuoristojen, aavikoiden tai jäätiköiden ympäröimät alueet sekä monet monimuotoisuuskeskukset. Endeemisen vastakohta on kosmopoliitti, joka elää maapallolla kaikilla tai lähes kaikilla mantereilla.
Kotoperäiset lajit ovat usein erityisen herkkiä vieraiden tulokaslajien aiheuttamille uhille ja muutoksille. Nykyihminen on melko uusi tulokas monilla alueilla, ja ihmisen toiminta uhkaa monia kotoperäisiä lajeja. Myös ihmisten mukana tarkoituksellisesti tai tahattomasti kulkeutuvat tulokaslajit voivat olla uhka monille kotoperäisille lajeille, erityisesti eristyneillä tai muuten ekologisesti herkillä alueilla. Suurin osa historiallisena aikana sukupuuttoon kuolleista lajeista on ollut endeemisiä.
Esimerkiksi tunturisopuli on Lapin kotoperäinen jyrsijä, jota ei tavata muualla. Norpan alalaji saimaannorppa puolestaan elää ainoastaan Saimaan vesistössä, samoin kuin lohen ekologinen muoto saimaanlohi. Sukupuuttoon kuollut mauritiuksendodo eli drontti esiintyi vain yhdellä Intian valtameren saarella. Kaikki makilajit elävät Madagaskarilla ja lähes kaikki kengurut Australiassa.
Jotkin lajit hyötyvät ihmisen toiminnasta: mm. ruokinta ja metsänhoito
Tulokaslajit häiriköivät alkuperäistä luontoa
Lajin sisäinen monimuotoisuus on lajin henkivakuutus
Olemme kohdanneet aiheen myös elämässämme ainakin mediassa. Saimaannorppien uhanalaisuudesta on puhuttu jo vuosikausia mediassa ja myös koulussakin. Saimaannorpan uhanalaisuus selittyy sillä, että se elää ainoastaan Saimaassa ja niitä on kuollut paljon ihmisten laittamiin kalaverkkoihin. Nykyisin norppaa suojellaan, sillä pelätään populaation kuolevan sukupuuttoon.
Kappaleen 6 aihe on todella ajankohtainen sillä googlaamalla löytyi monia sivuja lajien monimuotoisuuden vähenemisestä ja tässä on muutamia linkkejä aiheeseen liittyen
http://www.ilmastonmuutosjakehitys.fi/public/default.aspx?nodeid=38921&
http://www.geo-lehti.fi/luonto/neljaennestae-nisaekaeslajeista-uhkaa-sukupuutto
Tehtäväksi valitsin tehtävän 1 sivulta 68
Valkoselkätikan elinalue on vähentynyt 1940- luvun jälkeen reilusti yli puoleen, mikä selittyy ihmisten toiminnalla. Metsien hakkuu on saanut aikaan valkoselkätikan elinalueen pienenemään. Valkoselkätikan elialueeseen on myös vaikuttanut lehtimetsien määrä, mikä on myös vähentynyt yli puoleen muutamassa kymmenessä vuodessa. Lopputulos onkin se, että valkoselkätikkaa löytyy enää parista paikasta itä- ja kaakkois-suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti