Elimistön puolustautumisjärjestelmät

Elimistön toimintaa haittaavat tekijät:

• mikrobit
• bakteerit
• virukset
• alkueliöt: sienet, hiivat, ym.

-> elävät ja lisääntyvät kudosnesteessä
-> virusten on päästävä solun sisään lisääntyäkseen


Ulkoinen puolustus = elimistö pyrkii torjumaan tunkeutujien pääsyn elimistöön

• iho ja limakalvot -> iho suojaa ja tunkeutujat tarttuu limaan 
• hiki ja talirauhaset -> erittävät bakteereita tuhoavia entsyymeitä
• vaarattomat bakteerit (syrjäyttävä kilpailu) -> pitää pH:n alhaisena

Sisäinen puolustus = synnynnäinen ja hankittu, elimistön kyky suojautua taudinaiheuttajia vastaan, immuniteetti

• valkosolut, immuunivaste, syntyy luuytimessä
• solusyönti

Hankittu puolustus = tunnistavat kohteensa tarkasti, imusolut

• syntyy luuytimessä
• erikoistuneet tunnistamaan kohteensa tarkasti

Opittu eli adaptiivinen immuniteetti on selkärankaisilla esiintyvä, synnynnäistä immuniteettia tehokkaampi ja hienovaraisempi järjestelmä, jonka pääpiirre on taudinaiheuttajien "muistaminen". Opittu immuniteetti perustuu B-solujen tuottamiin vasta-aineisiin ja T-soluihin, joita on kahdentyyppisiä: tappaja-T-soluja ja auttaja-T-soluja. B- ja T-solut ovat lymfosyyteiksi kutsuttuja erikoistuneita valkosoluja. B-soluihin perustuvaa immuunijärjestelmää kutsutaan humoraaliseksi eli vasta-ainevälitteiseksi immuniteetiksi ja T-soluihin perustuvaa järjestelmää soluvälitteiseksi immuniteetiksi.
Kun opittu puolustusjärjestelmä kohtaa uuden antigeenin eli vierasperäisen rakenteen, se muodostaa kyseiselle rakenteelle spesifisiä muistisoluja. Jos sama taudinaiheuttaja hyökkää uudestaan elimistön kimppuun, muistisolut aktivoituvat ja tuhoavat sen tehokkaasti. Jokaiselle ihmiselle ja eläimelle näin ollen muodostuu elämän myötä yksilöllinen puolustusjärjestelmä


Antigeenit käynnistää immuunireaktion

Tulehdusalueen verisuonet laajenee


Rokotus on terveydenhoidollinen toimenpide, jolla pyritään ehkäisemään sairauksien haittoja. Rokotuksessa ihminen saa yleensä joko pistoksena (tavallisimmin lihakseen, ihon sisään tai ihon alle), suun kautta tai nenäsuihkeena rokotteen, jossa on taudinaiheuttajien laimennettua kantaa, inaktiivisia taudinaiheuttajien osia tai muunneltuja taudinaiheuttajien tuottamia myrkkyjä. Rokotuksen tarkoitus on aiheuttaa elimistössä puolustusreaktio, joka jättää elimistöön muistijäljen. Elimistöön muodostuvien soluvälitteisen immuniteetin ja vasta-aineiden on tarkoitus estää tartunta tai lieventää tartunnan aiheuttamia haittoja.

Allergia on immunologisen järjestelmän häiriö, jossa elimistö käynnistää IgE-välitteisen immunologisen reaktion jollekin elimistön ulkopuoliselle mutta sinänsä vaarattomalle aineelle. Tällaista ainetta kutsutaan allergeeniksi; allergeeni toimii siis antigeeninä immunologisen reaktion käynnistyessä. Huomaa että termit allergia ja yliherkkyys eivät ole toistensa synonyymejä. Yliherkkyys (engl. hypersensitivity) kattaa laajan joukon erilaisia immunologisella mekanismilla välittyviä haitallisia reaktioita, kun taas allergia tarkoittaa vain IgE-välitteisiä, B-lymfosyyttien aktivaation seurauksena ilmeneviä reaktioita (tyypin I yliherkkyys).