eläinten käyttäytyminen, ekosysteemit ja biodiversiteetti

Ekosysteemit:
- ekosysteemi = luontonsa puolesta yhtenäisen alueen eliöt ja niiden eloton ympäristö
- abioottinen ja bioottinen osa:
↙  ↘
- valo, lämpö, pH, kasvit, eläimet, sienet, bakteerit
vesi, kasviravinteet
                                    => suo, järvi, lampi, metsäalue, yms.





Ravintoketju:




ja vielä kerran energian ja ravinteiden virtaus ekosystemissä:



Nettotuotanto = bruttotuotanto- kasvien hengityksessä omaan tarpeeseensa vapauttama energia (nettotuotanto on noin puolet bruttotuotannosta)

Populaatioekologiaa:

-populaatio = tiettynä aikana tielyllä alueella elävät saman lajin yksilöt
- tunnuslukuja: tiheys, ikä- ja sukupuolirakenne, eloonjääminen

Populaation tiheyden säätely ja kasvun mallit

- Potentiaalinen eli eksponentiaalinen käyrä (J-käyrä) on harvinainen luonnossa (vain ihminen yli 7 mrd.)
- Logistinen käyrä on yleinen luonnossa
- jaksottaiset kannanvaihtelut on säännöllisiä ja epäsäännöllisiä ja niissä nähdään riippuvuutta peto- saalis suhteessa, esim. myyrät ja niitä saalistaavat pedot
- muut lajit esim. orava, käpylintu, muikku, metsäkanalintu

eloonjäämiskuvaaja:

Lisää kuvateksti

A. ihminen
- elää pitkään ja kuolee vanhana

B: esim. linnut kuolevat tasaisesti minkä ikäisenä tahansa

C. kuolleisuus yleistä syntymän jälkeen esim. kaloilla









Lajien väliset suhteet:

- peto- saalis: peto hyötyy ja saalis kärsii
- kilpailu: molemmat lajit kärsii
- toispuoleinen hyöty: toinen hyötyy ja toiseen ei vaikutusta
- toispuleinen vahinko: toiselle haittaa ja toiseen ei vaikutusta
- molemminpuoleinen hyöty: molemmat hyötyy
- neutraalia: kummallekaan ei mitään väliä

Eläinten käyttäytyminen:
- tutkii etologia (ennen eläinpaykologia)
- peritty/synnynnäinen:

• ehdoton refleksi: perustuu perittyyn liikerataan- ei aivojen ohjausta -> liike
• taksiat eli suuntausliikkeet: eläin liikkuu ärsykkeen määräämässä suunnassa -> foto-, termo-, kemo-, hydrotaksiat
• kineesi : liikenopeuden muutos
• vakioliikekaavat: hymy, itku, koiran hännän heilutus, västäräkin pyrstön heilutus
• vaistonvaraiset: usein monimutkaisia liikesarjoja, laukaisijana avainärsyke(signaali, esim. ääni, muoto, liike, haju, yms.). Tutkitaan atrappien (avainärsykkeen keinotekoinen malli) avulla. Ylinormaalit ärsykkeet aiheuttavat virhesuorituksia

Opittu käyttäytyminen: 

- auttaa sopeutumaan uuteen ympäristöön/ tilanteeseen

• leimautuminen: vastasyntyneet alkavat seurata emoaan, virhesuoritus: emoksi tunnistetaan ensimmäinen liikkuva kohde
• ehdollinen refleksi: ehdoton, peritty reaktio ehdollistetaan toistojen avulla
• kouluuntuminen (dresyyri): yritysten ja erehdysten avulla oppii välttämään tiettyä toimintaa; oikea-aikainen palkkio/rangaistus auttaa, perustuu sattumaan, leikkiin, mielihyvään (huumekoirat, sirkuseläimet, lemmikit)
• matkiminen/ jäljittely: papukaija, kottarainen, varislinnut
• älykkyys/oivallus: kyky selviytyä uusista tilanteista oikealla tavalla, aikaisemmin opitun soveltaminen

Biodiversiteetti:

- luonnonkirjo, monimuotoisuus, luonnonvara, 

- arviointitasot: 1. lajin runsaus: mitä monipuolisempi lajisto, sitä suurempi diversiteetti, vert. vehnäpelto- luonnon niitty

2. lajien sisäinen muuntelu:  mendelismi, mutaatio

- sopeutuminen esim. ekotyypppeinä, mitä enemmän lajin sisällä erillaisia geenejä, sitä suurempi diversiteetti. vert. jalostettu eläin- villi luonnonvarainen eläin

3. alueellinen monimuotoisuus: eliöyhteisöjen ja ekosysteemien määrä: 

- pinnanmuodot, maaperä, valaistus, kosteus

4. maisemien vaihtelevuus: metsä, järvet, suot, kulttuuriympäristöt

Avainlaji = esim.vanha haapa, josta riippuvaisia sammal-, jäkälä-, levä- ja hyönteislajeja satoja

Ilmentäjälaji = vaateliaita, vain tietyissä elinympäristöissä menestyviä esim. vanhojen metsien käävät

Tulokaslaji = muualta kulkeutuneita tai istutettuja lajeja, esim. rikkakasvit, hirvikärpänen, rusakko, metsäkauris ja lupiini

Eneemiset lajit = kotoperäinen, vain tietyllä alueella esiintyvät lajit (eristyneisyys, isolaatio), esim. saimaannorppa 

Sateenvarjolajit = laji, jonka suojelu edistää muidenkin lajijen säilymistä esim. valkoselkätikan elinympäristössä elää monia uhanalaisia lajeja

Uhanalaisten lajien säilyttäminen:

- elinympäristöjen suojeleminen

- eläintarhat

- geenipankit

- kasvitieteelliset puutarhat

- sukusolujen pakastaminen

 

Eliökunta

Bakteerit; jako ryhmiin;

                 Bakteerit
                 ↙  ↘
 aitobakteerit         arkit  

↙  ↘
varsinaiset   syano eli sinibakteeri = sinilevä
bakteerit

Arkit:	Bakteerit:
-useimmat omavaraisia - elää ääriolosuhteiss: pohjoisen maaperässä kuumissa lähteissä happamissa olosuhteissa suolaisessa ympäristössä syanobakteerit omavaraisia (yhteyttävät, tuottaa happea fotosynteesissä, myrkyllisiä, aineenvaihduntatuotteita)	- aerobisia (hapekkaissa olosuhteissa) - anaerobisia (hapettomissa olosuhteissa) - kemosynteesi (osa omavarasia) - N-, Fe- ja S- yhdisteitä hapettamalla energiaa -> pelkistäminen -> CO₂ + H -> orgaanisia yhdisteitä

Bakteerin rakenne:

Bakteerin "tehtävät":
- toimii hajottajina

- toimii lahottajina

- toimii mädättäjinä

- perustuotannossa (yhteyttäminen ja kemosynteesi)

- loisina (taudinaiheuttaja)

- symbíontteina (herneen juurinystyröissä tai ihmisen ruuansulatuksessa)

- Esitumaisia = PROKARYOOTTEJA

- arkit eivät esiinny loisina eivätkä aiheuta tauteja

- toisenvarainen = heterotrofisia

- aerobinen = happea vaativa

- HUOM! bakteereista hyötyä esim. suolistobakteeri tuottaa K- ja B- vitamiineja

- lisääntyvät suvuttomasti jakautumalla kahtia

- lisääntyvät nopeasti, jos on sopiva lämpötila, ravintoa ja kilpailevat lajit puuttuu

- levät ovat omavarasia ja yhteyttämiskykyisiä ja yksisoluisia lajeja

- sienet ovat yksi- tai monisoluisia aitotumaisia eliöitä ja elävät usein symbioosiss muiden eliöiden kanssa 

Kasvit:

  

- sammaleet olivat ensimmäisiä kasveja maalla

- jaetaan kahteen pääryhmään: lehtisammaleet (varsi+ lehdet) ja maksasammaleet (alkeellisia, sekovarsi)

- hennot juurtumahapset, joilla kiinnittyvät maahan

- vesi ei kulje putkistoja pitkin sammaleessa vaan sammal varastoi vettä suoraan lehtien ja varren läpi

- > kosteat elinpaikat

- sateet mahdollistavat lisääntymisen sillä koiraiden siittiöiden on uimalla päästävä hedelmöittämään naaraan munasolu

- kestävät hyvin kuivumista ja kylmyyttä

- lisääntyvät suvuttomasti katkenneilla varsilla

Sanikkaiset on itiökasveja:

- saniaiset, kortteet ja liekokasvit

- putkilokasveja: ottavat maasta vettä juurillaan, joka kulkee ravinteiden kanssa putkistossa kasviin

- itiöt kehittyvät suvuttomasti itiöpesäkkeissä

-> tuuli kuljettaa itiöitä uudelle kasvupaikalle

-> muodostuu alkeisvarsikko, johon kehittyy siittiö- ja munasolupesäkkeitä

-> sateisella säällä siittiöt uivat pesäkkeisiin -> hedelmöitys

- sanikkaiset lisääntyvät suvuttomasti maavarrella

- saniaiset kasvavat kosteilla seuduilla

- kortteillaon nivelikäs uurteinen varsi ja pitkät rönsyilevät maavaret

- liekokasveilla on maata pitkin suikerteleva pääverso, josta kasvaa pystyversoja

Siemenkasvit:

- varsi, lehdet, juuret, johtosolukko ja kukinto (lisääntyminen)

- lisääntyminen alkaa pölytyksellä, jossa kukan heteissä syntyneet siitepölyhiukkasetb tavalllisesti tuulen tai hyönteisten mukana päätyy toisen yksilön kukkaan ja sen emiin (ristipölytys)

- jos siitepöly päätyy kukan omaan emiin niin se on itsepölytys

-> siitepölyhiukkasesta kasvaa erityinen siiteputki -> sitepölyhiukkasen tuma kulkeutuu sitä pitkin emissä olevaan munasoluun 

- munasolu on siemenaiheen sisällä

- hedelmöityksen jälkeen siemenaiheesta kasvaa siemen

- siemenkasvit jaetaan kahteen pääryhmään: paljas (havupuut ja käpypalmut)- ja koppisiemenisiin

-  emikukinnoista syntyy paljassimenisillä käpyjä

- koppisiemenisillä kukan emilehdet kasvavat yhteen ja muodostavat umpinaisen kopin, sikiäimen

- koppisimenisiä kasveja kutsutaan myös hedelmäkasveiksi

- koppisiemeniset jaetaan edelleen kahteen ryhmään: yksi- ja kaksirkkaiset 

- yksisirkkaisia kasveja on sarat, heinät ja liljat

Eläinkunnan pääjaksot:

pääjakso	ruoansulatus	tukiranka	verenkirto	hermosto	erityispiirteitä
1. alkueläimet (ameeba, tohvelieläin)	-	-	-	-	kaikki elintoiminnot yhdessä solussa
2. sienieläimet (pesusieni, järvisieni)	erikseen joka solussa	-	-	yksittäisiä aistinsoluja	2 solukerrosta, epämääräinen muoto
3. polttiaiseläimet (korallit, polyypit, meduusat)	umpipäätteinen pussi, jossa vesi kiertää	koralleilla kalkkikuori	-	alkeellinen verkko	2 solukerrosta, osa säteittäisiä
4.alemmat madot (laakamato, heisimato eli lapamato)	-||-	-	kudosnestettä soluväleissä	alkeellisia hermoratoja	kaksikylkisiä, etu- ja takapää
5.nivelmadot (kastemato, juotikas)	päästä päähän	-	suljettu suonisto	tikapuu hermosto	-||-, suu ja peräaukko
6.nilviäiset (simpukat, kotilot ja etanat)	täydellinen rauhasineen	-	avoin	useita aisteja	pää ja jalka
7.niveljalkaiset (hyönteiset, äyriäiset, kämähäkkieläimet ja tuhatjalkaiset)	-||-	kitiinikuori	avoin	useita aisteja, tikapuu hermosto	pää, keski ja takaruumis
8.piikkinahkaiset (merisiili, meritähti)	-||-	kalkkikuori	vesiputkisto	säteittäin	alkeellisia ja kehittyneitä piirteitä
9.selkärankaiset (kalat,  sammakot,  matelijat, linnut, nisäkkäät	-||-	sisäinen, luutunut	täydellinen, suljettu, 2-lokeroinen 3-lokeroinen 4-lokeroinen	keskus- ja ääreishermosto	vaihtolämpöisiä, ulkoinen siitos tasalämpöisiä, sisäinen siitos

Lajien kehitys ja lisääntyminen

Miksi lisääntyä?

kaikki kuolee aikanaan, joten lisääntyminen on ainoa keino lajin säilymisen kannalta pysyä maapallolla. Jotta lajin yksilömäärä säilyy ennallaan, on uusia yksilöitä synnyttävä enemmän kuin edellisessä sukupolvessa, sillä kaikki yksilöt eivät elä lisäntymisikään asti.

Lisääntyminen jaetaan suvulliseen ja suvuttomaan lisääntymiseen. 

Suvuton lisääntyminen:

- yksinkertaisin tapa

- yksisoluiset lisääntyvät suvuttomasti jakautumalla

- itiökasvit (sammaleet ja sanikkaiset) lisääntyvät suvuttomasti itiöiden avulla

- kasvit voi lisääntyä kasvullisesti mukuloiden, rönsyjen, maavarsien, sipuleiden, mukuloiden, silmujen tai juurtuvien oksien avulla, sillä nämä osat juurtuvat ja irtoavat emoyksilöstä.

-klooneja = sama perimä = ei muutosta perimässä = ei mutaatiota

- tehokasta, nopeaa ja varmaa

Suvullinen lisääntyminen: 

- siittiö hedelmöittää munasolun eli tsygootin

- siemenkasveilla siitepölyhiukkasen tuma yhtyy siemenaiheessa olevaan munasolun tumaan

- sukupuolet

- kasveilla ei sukupuolta, sillä kasvilla on sekä hede että emi on samassa yksilössä

- joillain eläimilläkin on molemmat sukupuolielimet (kastemadot ja kotilot) -> itsesiitos

- tietyn ominaisuuden aiheuttavia geenejä on kaksi

- ulkoinen ja sisäinen siitos

- siitos johtaa hedelmöittymiseen

- risti- ja itsepölytys

- sukupuolivietti

- luonto estää lajien risteytymisen sillä riteytynyt yksilö on usein lisääntymiskyvytön

- suvullinen lisääntyminen edistää evoluutiota sillä lajiin tulee uusia geeniyhdistelmiä

- partenogeenisessa lisääntymisessä ei tapahdu hedelmöitystä, sillä munasolu tuottaa jälkeläisen ilman hedelmöitystä = neitseellinen lisääntyminen

Lajien kehitys: 

- suvullisessa lisäntymisessä jälkeläiseen tulee geeniyhdistelmiä joten jälkeläinen poikkeaa geneettisesti vanhemmistaan

- perinnöllinen eli geneettinen muuntelu tuottaa evoluution kannalta riittävän erilaisia yksiöitä

- luonnonvalinta karsii vain elinkelpoiset yksilöt

- geenivirta = geenejä siirtyy populaatiosta toiseen 

- isolaatio eristää populaation kahteen osaan, jolloin populaatiot kehittyvät omiksi alalajeikseen ja edelleen omiksi lajeikseen eivätkä voi enää lisääntyä keskenään

- isolaatiotekijöitä on vuoristot, kanjonit, laajat vesistöt, autiomaat

- sopeutumislevittäytymisessä syntyy uusia lajeja, kun populaatio levittäytyy uudelle alueelle ja muuttuu uusien olosuhteiden myötä uudeksi lajiksi

Evoluutio ja koko maailman syntyminen

Ja nyt olisi aiheena yhtenä laajana asiakokonaisuutena maailman synty ja evoluutio ihmisten kehittymiseen asti. Ihmisten kehittymista kädellisitä ja apinoista olen käsitellyt ensimmäisissä blogikirjoituksissani, sillä se aihe tulee tarkemmin neljännellä kurssilla, joten nyt hyppään sen aiheen yli.

Maapallon synty:

1. Maapallon ikä 4,6 mrd. vuotta
2. Alkumaapallon kaasukehä: vety, ammoniakki, metaani, rikkivety, vesi
- runsaat sateet -> mineraalien huuhtoutuminen alkumereen suoloiksi
3. Kemiallinen evoluutio
- salamointi + voim. UV-säteily -> ensimmäiset orgaaniset yhdisteet (aminohapot -> peptidit -> proteiinit ja nukleiinihapot -> DNA, RNA)
4. Jäljitelty Millerin laitteella (USA 1953)
5. Biologinen evoluutio
- alkeistumalliset(3,5 mrd. vuotta sitten): orgaaniset molekyylit yhdistyivät kolloidipisaroiksi
-> ulkopinta puoliläpäisevänä kalvona
-> alkeellinen solu, jolla elävän organismin piirteet: aineenvaihdunta ja kahdentuminen
- aitotumaiset (noin 1,4 mrd. vuotta sitten): suureenalkeistumalliseen ympäristöön pieniä bakteereja -> mitokondrioiksi (symbioosin seuraus)
 -> siimaeliö
↙  ↘
kasvi- ja eläinsolun synty:
-mitokondrioita sisältävän soluun simbakteeri -> viherhiukkseksi -> fotosynteesi
6. Hapen vallankumous: O ₂ ilmakehään (2-1 mrd. vuotta sitten)
-> eliöstön nopea lisäntyminen (kambrikautinen räjähdys)
7. Monisoluisia kasveja ja eläimiä meressä
8. Maakasvien synty 500 milj. vuotta sitten
9. Maaeläinten kehittyminen (selkärankaiset 400 milj. vuotta sitten)

EVOLUUTIOTEORIAT:
Lamarckismi: ympäristö asettaa yksilön rakenteelle vaatimuksen -> eliö pyrkii täyttämään vaatimuksen -> eliö muuttuu täyttääkseen vaatimuksen -> eliö muuttuu aatimusta täyttäessään -> muutos yksilöiden elinaikaan periytyy jälkeläisille -> laji muuttuu


Darwinismi: eliölajeissa luontaista muuntelua -> yksilöt tuottavat enemmän jälkeläisiä kuin ympäristö pystyy ylläpitämään -> yksilöiden välille syntyy kilpailua -> vain parhaiten ympäristöönsä soveltuvat yksilöt jää eloon ja saa jälkeläisiä -> laji muttuu

Synteettinen evoluutioteoria:
1. mutaatiot
2. uudet geeniyhdistelmät (muuntelua tuottavia evoluutiovoimia eli erilaisuutta)
3. geenivirta tuottaa materiaalia, jota
4. sattuma,
5. luonnonvalinta ja (muuntelua ohjaavia voimia)

6. isolaatio muokkaavat, lajittelevat ja testaavat
-> geenitasapaino/suhteet populaatiossa -> laji kehittyy


Evoluution tutkiminen ja todisteet:

fossiilitypit:
- kivettymät: yleisin fossiilityyppi, joka syntyy kun kuolleen eliön kudokset korvautuu ympäristön kivennäisaineilla. Ikään kuin muuttuvat kiveksi
- painanteet: elinympäristöön jäänyt jälki, kuten painauma maaperässä. Maa-ainekseen on painautunut ikäänkuin muotti. Eliön pintarakenteesta jäänyt korkokuva.
- kokonaisena säilynyt eliö on säilynyt yhtenä kappaleena esim. hyönteinen puun pihkassa eli hapettomissa olosuhteissa
- nykypäivään säilyneitä eliöitä, jotka osoittavat evoluution olleen nopeaa ja välttämätöntä lajine säilymisen kannalta, mutta silti osa lajeista on pysynyt melko muuttumattomana. kehitys on siis pysähtynyt
- välimuoto fossiilissa on kahden eri eliöryhmän rakennepiirteitä, esim. liskolintu
- subfossiili: eliön jäänne, jonka kaikki kudokset eivät ole ehtineet hajota ja korvautua muilla aineilla
- fossiiliset polttoaineet: muinaisista eliöistä kovassa paineessa ja kuumuudessa muovautunut fossiili, jota hyödynnetään polttoaineena

Elämän aikakaudet:
1. elämän alkuaika: prekambri (arkkeja, bakteereja, syanobakteereja)
2. elämän vanha aika: kambri (selkärangattomien ryhmiä), ordoviikki (alkeellisia selkärankaisia), siluuri (kaloja), devoni (itiökasveja), hiili (sammakkoeläimiä), permi (paljassiemenisiä)
3. Elämän keskiaika: trias (hirmuliskoja), jura (koppisiemenisiä, liskolintuja), liitu (istukkallisia nisäkkäitä, lintuja)
4. elämän uusi aika: tertiääri (lintu. ja nisäkäsryhmiä), kvartääri (ihmiset)

Polveutumisen ja sukulaisuuden todisteita:
 -> yhteisestä kantamuodosta
1. homologiset elimet/rakenteet: samasta perusmuodosta eri käyttötarkoitukseen
2. surkastumat eli rudimentit: käyttötarkoituksensa menettäneet ruumiinosat ja rakenteet, jotka sukulaislajeilla on edelleen käytössä ja jäljellä, esim. häntäluu, umpisuoli
3. yksilönkehityksen vertailu: yksilönkehitys kertaa lajinkehityksen vaiheita
4. molekyylivertailu: proteiinit (entsyymien, vasta-aineiden, hemoglobiinin aminohappojärjestys), (geenien ja kromosomien rakenne)

Eläinkunnan kehitys:

1. selkärangattomien kehitys merissä (sienieläimet, kaksi solukerrosta)
2. polttiaiseläimet (esim. meduusa, useampi solukerros, liikkuvat vedessä)
3. nilviäiset (kuori, suojautuivat uhkatekijöiltä)
-> alkoi kilpavarustelu jossa lajit kehittyivät suojautuakseen paremmin saalistajilta
4. kalat rustokalat -> luukalat (ensimmäiset selkärankaiset, lihaksisto, leuattomia alkukaloja, luupanssari, sisäinen tukiranka aluksi ruostoa, myöhemmin luuta)
5. eläimet seurasivat kasveja maalle (ei saalistajia ja kasveja ravintona)
6. niveljalkaiset (hämähäkit, hyönteiset)
-> luukaloille ja varsieväisille kehittyi keuhkot
7. varsieväisistä kehittyivät sammakkoeläimet (kidukset ja keuhkot, lisääntyminen vedessä)
8. matelijat
9. hirmuliskot -> sukupuutto (syy: tulivuoritoiminta, maapalloon törmännyt meteoriitti -> happosateet, maastopalot ja pitkä talvi)
-> eloon jäivät krokotiilit, kilpikonnat, liskot ja käärmeet
10. linnut ja pienet nisäkkäät (kehittyivät hirmuliskoihin kuuluvista matelijoista)
11. nisäkkäät kehittyivät ja niistä tuli istukallisia nisäkkäitä (alkeellisia nisäkkäitä ovat esim. pussieläimet)

Ekaa kurssia...

Eliöiden sopeutuminen elinympäristöön:

-tutkii ekologia

Ympäristötekijät:

Abioottiset (elottomat) ympäristötekijät:

- alkuaineet

- vesi 60-90% eliöiden massasta:

• Elintoiminnot perustuvat veteen liuenneiden aineiden keskinäisiin reaktioihin
• elämän kemialliset reaktiot tapahtuu solulimassa, joka on pääosin vettä
• rajoittaa eliöiden levinneisyyttä
• yhteyttämisen raaka-aine
• vesi on monille lajeille elinalue
• lepotilassa olevat solut alkavat toimia saadessa vettä (kasvien simenet)
• lämmönsäätely (haihduttamalla nestettä laskee tasalämpöisten eliöiden lämpötila)

Välitön elinympäristö:

- säteily: 

• UV-säteily: ruskettuminen, aiheuttaa mutaatiota ja ihosyöpää, mutta tuottaa elimistössä D-vitamiinia
• Infrapuna eli lämpösäteily elämän rajat 0⁰C(vesi jäätyy)-45⁰C(valkuaisaineet denaturoituu, proteiinit tuhoutuu), rajoittaa levinneisyyttä, lepoasteet (selviytyvät luonnossa epäsuotuisissakin kausista. Lepoasteiden pinta esim. muuttuu kylmyyden uhatessa paksummaksi ja niiden sisältä poistuu vettä)
• näkyvä valo: mahdollistaa näköaistin ja yhteyttämisen, biorytmit

- paine

• esim. liian syvällä merissä eliöt eivät voi elää liian suuren paineen vuoksi
• ihmisen paineen sietokyvyn alaraja on 0,3 ja yläraja kolme ilmakehää, vaikuttaa mm. vuoristokiipeilijöillä

- pH

Eläinten sopeutuminen talveen: 

tapa	elämä normaalia	talviuni	talvihorros	kylmähorros
esim. laji	hirvi	karhu	siili	käärmeet
ruumiinlämpö	normaali	laskee vain muutaman asteen	muutama aste, >0⁰C	ympäristön mukaan
verenkierto	normaali	hidastuu	hidastuu selvästi	erittäin hidasta
hengittäminen	normaali	hidastuu vähän	hidastuu muutamaan kertaan minuutissa	erittäin hidasta
olotilan muutos	normaali	nukkuu, voi herätä	nukkuu, tajuttomuus	nukkuu, kooma

kasvukausi = vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli +5⁰C

yön ja päivän pituuden vaihtelu, valojaksoisuus = fotoperiodisuus

kasvihormoni = kasvin valmistama orgaaninen yhdiste, joka ohjaa kasvien kasvua ja muita elintoimintoja

vernalisaatio = keväistyminen (kasvi vaatii kylmän ajanjakson ennen kukkimista)

Ylioppilaskokeet lähestyy...

Tosiaan yo kokeet lähestyy aika vauhdilla... Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus opiskella koko biologian eka kurssi ja muutama kurssi matikkaa... Joten nyt ei kun biologian kimppuun :D Toissapäivänä jo aloittelin ekaa kurssia, joten jatkan vaan suoraan siitä. Sikäli kun nyt on kyse vaan kertaamisesta niin en käy kauhean tarkkaan läpi jokaista aihetta, vaan yhdessä blogikirjoituksessa voi olla montakin aihetta tiivistettynä. 

Eliöiden yhteisiä piirteitä:
- Perusrakenne: solu
- Alkuainekoostumus: vety, hiili, happi, typpi, fosfori, natrium, kalsium, pii, kalium, magnesium, jodi, fluori ja rauta
- Yhdisteet: vesi, hiilihydraatit (sokeri), proteiinit (valkuaisaine), lipidit (rasvat), nukleiinihapot (DNA)
- Lisääntyminen ja perinnöllisyys: laji säilyy ja ominaisuudet siirtyy
- Yksilön kehityksen vaiheet: syntymä, kasvu, kuolema
- Ärtyvyys: kyky ottaa vastaan tietoa ympäristöstä -> sopeutuminen 
- Metabolia (aineenvaihdunta): ravintoaineiden ja hapen ottamista, energian ja tarpeellisten yhdisteiden tuottamista ja kuona aineiden poistamista HUOM! ei viruksilla
- yksilöllisyys
- itsesäätelykyky: eliö pystyy säätelemään elintoimintojaan muuttuvien olosuhteiden mukaan
- sopeutuminen ja evoluutio: lajin sopeutuessa perintöaines muuttuu ja tapahtuu evoluutiota
- > evoluutiota tapahtuu edelleen 

LAJI = Kaksi saman lajin yksilöä voi lisääntyä keskenään ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä

ELIÖKUNTA: 



- kasvit, sienet ja eläimet muodostavat eliökunnat kehittyneimmät pääryhmät = monisoluisia
- alkueliöt = protoktistit
- levät eroavat kasveista sekovarrella
- esitumallisilta puuttuu tumakotelo ja joitain solun osia, kuten mitokondrio ja soluliman kalvorakenteet
- bakteerit jaetaan aitobekteereihin ja arkkibakteereihin eli arkkeihin ja aitobakteereihin kuuluu sinilevä eli syanobakteeri

kunta	solun uloin rakenne	tuma	muuta erityistä
eläimet	solukalvo	1 kalvon ympäröimä	toisenvarasia	aitotumainen, monisoluinen, tumakelmu
kasvit	soluseinä selluloosaa	1 kalvon ympäröimä	viherhiukkanen ->yhteyttäminen, omavaraisia	aitotumainen, monisoluinen, tumakelmu
sienet	soluseinää kitiiniä	1 kalvon ympäröimä	ei yhteytä eli ei ole viherhiukkasia, toisenvarasia	aitotumainen, monisoluinen, tumakelmu
jäkälät			muodostavat levä- ja sieniosakkaan symbioosissa	aitotumainen, monisoluinen, tumakelmu
alkueliöt			kasvien, eläinten ja sienien yksisoluisia edustajia + monisoluisia leviä	aitotumainen
bakteerit - arkit - aitobakteeerit	soluseinä mureiinia	ei tumakalvoa	oma- ja toisenvaraisia	esitumainen
virukset	ei aineenvaihduntaa	ei solurakennetta, on proteiineja	on perintötekijä (DNA)

Sydämen toiminta ja verenkierto

Yksi ihmisanatomian vaikeimmista aiheista on varmasti sydämen ja verenkierron toiminta. Tämän takia yritän opetella aiheen helpoimman kautta, eli visuaalisesti kuvien avulla. Alla näkyy kuvina sydämen rakenne:


Tietoa sydämestä:
- omistajansa nyrkin kokoinen, painaa 300-350 grammaa
- pumppaa verta verisuonistoon
- verenkiertoelimistö ylläpitää elimistön tasapainotilaa (homeostasiaa)
- väliseinät estää hapekasta ja hiilidioksidista verta sekoittumasta toisiinsa

- oikea puolisko pumppaa verta pieneen verenkiertoon, eli keuhkoverenkiertoon ja vasen isoon verenkiertoon, eli muualle elimistöön
- läpät varmistavat, että veri virtaa vain yhteen suuntaan
- verisuonia ovat. hiussuonet, valtimot ja laskimot
- veri virtaa sydämestä poispäin valtimoita pitkin
- veri palaa sydämeen laskimoita pitkin

Verenkierto keuhkojen ja sydämen välillä:

Sydänlihas:

- syke = sydämen lyönnit eli supistukset minuutissa
- iskutilavuus = yhden supistuksen aikana pumppaama verimäärä (n 70ml)
- sinussolmuke = säätelee sydämen sykettä
- lepovaihe = diastole (verta virtaa laskimoista eteisiin, vasempaan hapekasta, oikeaan hiilidioksidipitoista)
- supistumisvaihe = sytostole (veri puristuu valtimoihin, vasemmata kammiosta aorttaan ja oikeasta kammiosta keuhkovaltimorunkoon)
- hermosto ja hormonit säätelee sydämen sykettä

Veren kierto eliistössä:

Isosta verenkierrosta tulee hiilidioksidi pitoista verta ylä- ja alaonttolaskimoa pitkin eteiseen. Oikea kammio pumppaa veren keuhkovaltiomoita pitkin keuhkoihin, joiden hiussuonissa hiilidioksidia poistuu verestä keuhkorakkuloihin, joiden hiussuonissa hiilidioksidia poistuu verestä keuhkorakkuloihin ja happea siirtyy vereen. Keuhkoverenkierrosta happipitoinen veri palaa keuhkolaskimoita pitkin vasempaan eteiseen ja sieltä asempaan kammioon, joka pumppaa sen aorttaan ja sieltä edelleen elimistöön. Solut käyttävät veren tuoman hapen energian vapauttamiseen soluhengityksessä, jossa syntyy hiilidioksidia, joka siirtyy laskimoita pitkin sydämen oikeaan eteiseen ja sieltä taas keuhkoihin.

Paine-erot saavat veren virtaamaan verisuonissa:
- veri virtaa korkean paineen alueelta matalaan paineeseen 
- valtimot säätelevät supistumalla ja laajenemalla kudoksiin virtaavan veren määrää - sydämen ja aivojen verenkierron on koko ajan pysyttävä riittävänä, sillä lyhytaikainenkin verenpuute aiheuttaa niissä vaurioita                           - veren edetessä pienempiin hiussuoniin, verenpaine laskee                - aineiden vaihtuminen veren ja kudosten solujen välillä tapahtuu helposti hiussuonten ohuiden seinämien läpi veren virratessa hitaasti - hiussuonet muuttuvat pikkulaskimoiksi -> suuremmiksi laskimoiksi -> veri palaa takaisin sydämeen    - laskimoiden verenpaine on niin alhainen, ettei se enää yksinään pysty ylläpitämään veren virtausta       -> laskimoiden ja sydämen oikean eteisen välinen paine- ero palauttaa veren sydämeen   - läpät estävät verta valumasta taaksepäin

Imusuonisto on imusolmukkeiden ja imusuonten muodostama
elinjärjestelmä. Imusuonisto palauttaa verisuonista tihkuvan nesteen (veriplasma eli verineste) ja suolistosta imeytyvän rasvan verenkiertoon.
- imusuonet palauttavat ylimääräisen kudosnesteen verenkiertoon
- imusuonissa on läppiä, kuten laskimoissakin
- > imuneste etenee lihasten supistumisten vaikutuksesta
- imsuonisto kulkee verisuoniston kanssa samoja reittejä ja yhdistyy sydämen lähettyvillä solislaskimoon, jossa imuneste sekoittuu vereen
- imuneste kulkee imusolmukkeiden läpi, joissa on runsaasti mikrobeja tuhoavia valkosoluja