Ennen hedelmöitystä:

Siittiöt etenevät nopeasti emättimestä kohtuun ja sieltä munanjohtimiin kohdunkaulan ja kohdun sileiden lihasten liikkeiden vaikutuksesta. Siittiö ei kuitenkaan pysty hedelmöittämään munasolua välittömästi, vaan sen on läpikäytävä kapasitaatio ja akrosomireaktio.

Kapasitaatio:

Kapasitaatio on noin 7 tunnin mittainen tapahtuma, joka tapahtuu suurimmaksi osaksi naisen munanjohtimissa. Kapasitaation aikana siittiön solukalvosta, tuman kohdalla olevalta alueelta, poistuu glykoproteiinivaippa ja sytoplasman proteiineja.

Akrosomireaktio:

Akrosomireaktio tapahtuu sen jälkeen kun siittiö on kiinnittynyt munasolun zona pellucidaan ja sen indusoi zonan proteiinit. Reaktiossa vapautuu entsyymejä, joita tarvitaan zona pellucidan läpäisemiseen mm. akrosiinia ja trypsiinin kaltaisia aineita.

Korona radiatan läpäiseminen:

300-500 miljoonasta siittiöstä vain 200-300 selviytyy hedelmöityspaikalle ja näistä vain yksi hedelmöittää munasolun. Kapasitaation läpikäynyt siittiö pääsee vapaasti korona radiatan läpi.

Zona pellucidan läpäiseminen:

Zona pellucida on glykoproteiinivaippa, joka ympäröi munasolua ja aikaansaa akrosomireaktion. Munalosun vapauttama entsyymi akrosiini sallii siittiön läpäistä zona pellucidan ja siittiön ja munasolun solukalvot pääsevät kosketukseen toisensa kanssa. Kun siittiön pää koskettaa munasolun solukalvoa, munasolu vapauttaa entsyymejä, jotka muuttavat zona pellucidan ominaisuuksia siten, että muut siittiöt eivät voi enää sitoutua munasoluun.

Munasolun ja siittiön solukalvojen sulautuminen:

Siittiön ja munasolun solukalvojen yhdistymisen aloittavat munasolun tuottamat integriinit ja niiden ligandit, siittiön tuottamat disintegriinit. Sitä seuraa siittiön ja munasolun solukalvojen yhdistyminen. Kun siittiö on päässyt munasolun sisälle tapahtuu kolme muutosta munasolun toiminnassa:

• Munasolun solukalvo muuttuu siten, että se ei enää sido siittiöitä, eikä salli siittiöiden läpäistä solukalvoaan. Tällä ehkäistään polyspermiaa, eli usean siittiön pääsyä munasolun sisälle.
• Munasolu aloittaa sen toisen meioottisen jakautumisen välittömästi siittiön päästyä munasolun sisään.
• Munasolun aineenvaidunta kiihtyy, minkä ajatellaan olevan siittiön mukanaan tuoman aktivaattorin käynnistämä.

Tsygootin muodostuminen:

Munasolun sisään päästyään siittiö liikkuu kohti munasolun prenukleusta, siittiön pronukleus kasvaa, sen häntä irtoaa ja tuhoutuu. Sekä munasolun että siittiön pronukleuksien kasvaessa tapahtuu molemmissa DNA:n replikaatio. Sen jälkeen ne sulautuvat yhteen ja muodostavat hedelmöityneen munasolun, eli tsygootin.

Elimistön puolustautumisjärjestelmät

Elimistön toimintaa haittaavat tekijät:

• mikrobit
• bakteerit
• virukset
• alkueliöt: sienet, hiivat, ym.

-> elävät ja lisääntyvät kudosnesteessä
-> virusten on päästävä solun sisään lisääntyäkseen


Ulkoinen puolustus = elimistö pyrkii torjumaan tunkeutujien pääsyn elimistöön

• iho ja limakalvot -> iho suojaa ja tunkeutujat tarttuu limaan 
• hiki ja talirauhaset -> erittävät bakteereita tuhoavia entsyymeitä
• vaarattomat bakteerit (syrjäyttävä kilpailu) -> pitää pH:n alhaisena

Sisäinen puolustus = synnynnäinen ja hankittu, elimistön kyky suojautua taudinaiheuttajia vastaan, immuniteetti

• valkosolut, immuunivaste, syntyy luuytimessä
• solusyönti

Hankittu puolustus = tunnistavat kohteensa tarkasti, imusolut

• syntyy luuytimessä
• erikoistuneet tunnistamaan kohteensa tarkasti

Opittu eli adaptiivinen immuniteetti on selkärankaisilla esiintyvä, synnynnäistä immuniteettia tehokkaampi ja hienovaraisempi järjestelmä, jonka pääpiirre on taudinaiheuttajien "muistaminen". Opittu immuniteetti perustuu B-solujen tuottamiin vasta-aineisiin ja T-soluihin, joita on kahdentyyppisiä: tappaja-T-soluja ja auttaja-T-soluja. B- ja T-solut ovat lymfosyyteiksi kutsuttuja erikoistuneita valkosoluja. B-soluihin perustuvaa immuunijärjestelmää kutsutaan humoraaliseksi eli vasta-ainevälitteiseksi immuniteetiksi ja T-soluihin perustuvaa järjestelmää soluvälitteiseksi immuniteetiksi.
Kun opittu puolustusjärjestelmä kohtaa uuden antigeenin eli vierasperäisen rakenteen, se muodostaa kyseiselle rakenteelle spesifisiä muistisoluja. Jos sama taudinaiheuttaja hyökkää uudestaan elimistön kimppuun, muistisolut aktivoituvat ja tuhoavat sen tehokkaasti. Jokaiselle ihmiselle ja eläimelle näin ollen muodostuu elämän myötä yksilöllinen puolustusjärjestelmä


Antigeenit käynnistää immuunireaktion

Tulehdusalueen verisuonet laajenee


Rokotus on terveydenhoidollinen toimenpide, jolla pyritään ehkäisemään sairauksien haittoja. Rokotuksessa ihminen saa yleensä joko pistoksena (tavallisimmin lihakseen, ihon sisään tai ihon alle), suun kautta tai nenäsuihkeena rokotteen, jossa on taudinaiheuttajien laimennettua kantaa, inaktiivisia taudinaiheuttajien osia tai muunneltuja taudinaiheuttajien tuottamia myrkkyjä. Rokotuksen tarkoitus on aiheuttaa elimistössä puolustusreaktio, joka jättää elimistöön muistijäljen. Elimistöön muodostuvien soluvälitteisen immuniteetin ja vasta-aineiden on tarkoitus estää tartunta tai lieventää tartunnan aiheuttamia haittoja.

Allergia on immunologisen järjestelmän häiriö, jossa elimistö käynnistää IgE-välitteisen immunologisen reaktion jollekin elimistön ulkopuoliselle mutta sinänsä vaarattomalle aineelle. Tällaista ainetta kutsutaan allergeeniksi; allergeeni toimii siis antigeeninä immunologisen reaktion käynnistyessä. Huomaa että termit allergia ja yliherkkyys eivät ole toistensa synonyymejä. Yliherkkyys (engl. hypersensitivity) kattaa laajan joukon erilaisia immunologisella mekanismilla välittyviä haitallisia reaktioita, kun taas allergia tarkoittaa vain IgE-välitteisiä, B-lymfosyyttien aktivaation seurauksena ilmeneviä reaktioita (tyypin I yliherkkyys).

Loput kappaleet bios 3 kirjasta

Kestävä kehitys:

Kestävä kehitys pyrkii säilyttämään maapallon elinkelpoisena tulevaisuutta varten.

Kappale käsittelee monia tärkeitä asioita. Yksi kappaleen tärkeistä asioista on kestävän kehityksen eri ulottuvuudet. Kestävään kehitykseen kuuluu neljä eri ulottuvuutta: ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus.
   Luonnovarojen riittävyyden varmistaminen liittyy taloudelliseen kestävyyteen. Uusiutumattomien luonnovarojen käyttöä tulee rajoittaa ja kierrätystä tehostaa, koska muuten uusiutumattomia luonnonvaroja ei riitä tuleville sukupolville.
   Sosiaalinen kestävyys on kaikkien ihmisten tasavertaiset mahdollisuudet tyydyttää perustearpeensa.
   Maailmassa on monia eri kulttuureja. Eroja ovat esim. kieli, uskonto ja tavat. Kulttuurien erilaisuus ja erilaiset tarpeet pitää hyväksyä, jotta maapallon kestävä kehitys toteutuisi. Tällöin puhutaan kulttuurisesta kestävyydestä.
   Maapallon ekologisten prosessien toiminnan turvaaminen, biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö kuuluvat ekologiseen kestävyyteen. Ekologinen kestävyys on tärkeää, koska kestävä kehitys rakentuu ekologisen kestävyyden varaan. Ekosysteemeihin joutuvat vieraat aineet tai haitalliset muutokset aineiden kierrossa uhkaavat ekologisia prosesseja. Ykis suurista uhkista on myös biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja sen säilyttäminen onkin yksi ihmiskunnan haasteista


Yllä olevassa kuvassa näemme muutaman ympäristömerkin. Jokaisen ihmisen valinnat vaikuttavat meidän elinympäristöön ja siksi onkin suositeltavaa käyttää ympäristöystävällisiä tuotteita.



 Valitsin kappaleesta käsitteeksi ekologisen jalanjäljen. Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn.

Oman ekologisen jalanjäljen voit mitata tältä sivulta:  http://www.mtv3.fi/ekolaskuri/

Tehtäväksi valitsin tehtävän 1

1. Kuluttajan ekologinen jalanjälki
a)Työmatka omalla autolla - joukkoliikennevälineellä: Joukkoliikenne on parempi, koska se kuormittaa vähemmän ympäristöä.
b)Asuminen omakotitalossa - kerrostalossa: Kerrostalossa asuminen on parempi, koska se tuottaa pienemmän jalanjäljen.
c)Asuminen kaupungissa - maaseudulla: Kaupunki on parempi vaihtoehto. Se on ekologisesti edullisempaa, koska toiminnot keskittyvät pienemmälle alueelle kuin haja-asutuksessa.
d)Lähiruoka - tuontiruoka:  Lähiruoka on halvempaa. Kuljetuksen energiakulutus on pienempää kuin tuontiruualla. 
e)Kasvisruoka - Liharuoka:  Kasvisruoka on parempi, koska samankokoinen maa-ala tuottaa karkeasti laskien kymmenkertaisen ravintomäärän kasviravintoa eläinravintoon verrattuna. Kasvisyöjien ekologinen jalanjälki on pienempi kuin pelkkää liharuokaa käyttävän.
f)Hiihtoloma mummolassa - etelässä: Parempi vaihtoehto on mennä mummolaan, koska siitä tulee pienempi jalanjälki. 

YMPÄRISSTÖONGELMIIN RATKAISU:

Tärkein asia, jonka kappaleesta opimme, on kuinka ympäristönsuojelussa on kyse monista eri tekijöistä. Toimivaan ympäristönsuojeluum tarvitaan pohjaksi laajoja tutkimuksia, joiden perusteella säädetään lakeja ja tehdään erilaisia kansainvälisiä sopimuksia. Tämän jälkeen pitää tietenkin valvoa, että säädökset ja lait toteutuvat käytännössä.


Kappaleessa uusina termeinä opimme sanan ekotehokkuus. Ekotehokkuus tarkoittaa sitä, että tehdään enemmän tavaroita ja palveluja samalla kun tuotetaan vähemmän päästöjä ja saasteita. Ekotehokas tuotanto on näin ympäristöä vähemmän kuluttavaa tuotantoa.

Ekotehokkuuteen kuuluvat seuraavat osa-alueet:

• Materiaalin tarpeen vähentäminen tuotteissa ja palveluissa

• Myrkyllisten materiaalien vähentäminen

• Parannettu kierrätettävyys

• uusioraaka-aineiden käyttö

• Tuotteiden parempi kestävyys

Tunnilla käsitellyyn aiheeseen on varmasti tullut tutustuttua jo ala-asteella. Itse muistan jo alakooululaisena järjestöstä WWF, joka on varmasti kaikille tuttu ja järjestön toiminnan tiedetään pyrkivän edistävän luonnon- ja ympäristönsuojelua. Järjestö tunnetaan varmasti logostaan, jossa on pandakarhu.

Tein kirjan tehtävistä tehtävän 2

a) Lemmenjoki (kansallispuisto), Urho Kekkosen kansallispuisto, Kevo (luonnonpuisto)

b) Suurin osa sijoittuu pohjois- Suomeen

c) Pohjois -Suomen maat ovat pohjoisessa valtion omistuksessa, pohjoisessa ei ole niin paljon asutusta, joten luontoa on helppo säilyttää siellä ja  sitä on siellä alkuperäisessä tilassaan

d) Lähin luonnonpuisto on ehkä sinivuori ja kansallispuistoista on kolovesi tai leivonmäki, jonne on 5 km pitempi matka, riippuen siitä missä päin siilinjärveä/ kuopioo asuu

Ympäristön uhat ja ympäristöongelmat:

Ympäristöuhat vaikuttavat koko maapallolla. Ympäristöuhkia ovat esim. ilmaston muutos, otsonikeeroksen oheneminen, merien saastuminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen. Ympäristösuojelulla pyritään ehkäisemään ympäristöongelmien syntyä sekä poistamaan tai lieventämään olemassa olevia ympäristöongelmia. Ongelmien ratkaisu ei kuitenkaan onnistu ilman laajaa ja tehokasta kansainvälistä yhteistyötä ympäristönsuojelussa. Kaikki tieto, osaaminen ja tekniikka, joita tarvitaan ympäristöongelmien ratkaisussa täytyy olla kaikkien valtioiden käytettävissä. Lisäksi köyhät maat tarvitsevat lisä tukea, koska niillä ei ole varaa huolehtia omasta ympäristöstä.

Yksi osa ympäristönsuojelua on luonnonsuojelu. Luonnosuojelun tarkoitus on suojella alkuperäistä luontoa ja sen monimuotoisuutta. Nykyään on monia eri hallitusten välisiä luonnosuojelusopimuksia, joiden avulla pyritään suojelemaan uhanalaisia lajeja tai niiden elinympäristöjä. Luonnonsuojelusopimuksia on esimerkiksi CITIES-sopimus ja rasmarin sopimus. CITIES-sopimus kieltää yli 500 eläinlajin vienni yli 100 valtiossa. Afrikan norsukannat ovat kääntyneet selvään nousuun tämän sopimuksen avulla. Rosmarin sopimuksen avulla on puolestaan onnistuttu suojelemaan yli 30 miljoonaa hehtaaria arvokkaita kosteikkoja.



WWF on maailman luonnosuojelusäätiö ja Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnosharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö.

Käsitteeksi valitsimme kansalaislikkeen. Se tarkoittaa jotakin asiaa ajamaan perustettu kansalaisten liike. esim. Koskien patoamista vastustava kansalaisliike.

Tehtäväksi valitsin 1 tehtävän.

1.Kehitysmaat: Miksi kehitysmaiden osuus biosfääriin leviävistä ympäristöpäästöistä tulee todennäköisesti kasvamaan?

Koska elintaso kehityismaissa kohoaa, mikä tarkoittaa kansalaisten ja teollisuuden kulutuksen kasvua. Myös väestö kasvaa ja teollisuus tuotanto lisääntyy voimakkaasti kehitysmaissa.Myös monet teollisuusmaat siirtävät tuotantoa kehitysmaihin, koska siellä on pienemmät tuotantokustannukset ja löysemmät ympäristölainsäädöt.

Iho

YLEISTÄ IHOSTA

Iho on ihmisen suurin elin. Se käsittää 15-20 % ruumiinpainosta, jos myös ihonalaiskudos lasketaan mukaan. Ihon pinta-ala ihmisellä on noin 1,2-2,3 m2.

• Iholla on monta tehtävää:
• 
  
• Iho toimii kemiallisena ja fysikaalisena suojana.
• Iho estää vieraiden aineiden ja mikro-organismien pääsyn elimistöön. Iho suojaa elimistöä UV-valolta, liialliselta kuumuudelta ja kylmyydeltä. Iho estää nesteen haihtumista elimistöstä.
• Iho toimii tuntoaistimena. Ihossa on reseptoreita kosketukselle, paineelle, kivulle ja lämmölle.
• Iho osallistuu elimistön lämmänsäätelyyn. Karvat ja ihossa oleva rasva estävät lämmönhukkaa. Hikoilu ja verrenkierron vilkastuminen ihossa lisää lämmönpoistumista elimistöstä.
• Ihossa tapahtuu aineenvaihduntaa. Iho toimii rasvavarastona. Ihossa tuotetaan auringonvalon vaikutuksesta D-vitamiinia.
• Ihossa olevien tali- ja hikirauhasten kautta poistetaan kuona-aineita.

IHOTYYPIT

Iho voidaan jakaa kahteen tyyppiin: ohueen ja paksuun ihoon. Paksua ihoa on kämmenissä ja jalkapohjissa. Muita ruumiinosia peittää ohut iho. Termit ohut ja paksu iho ovat kuitenkin hieman harhaanjohtavia, sillä niillä viitataan lähinnä orvaskeden paksuuteen. Anatomisesti paksuin iho on yläselässä, jossa verinahka on erittäin paksu, mutta orvaskesi ohut, kuten muuallakin ohuessa ihossa. Kämmenissä ja jalkapohjissa orvaskesi on paksumpi kuin muualla.




Ihon rakenne:
Orvaskesi:
Orvaskesi on ihoin uloin kerros, jonka paksuus on 0,05-0,20 mm. Se koostuu pääosin keratinosyyteistä eli sarveissoluista, jotka uusiutuvat pohjalla olevan tyvikerroksen soluista. Tyvikerroksen solut ovat basaaliselta sivultaan kiinni tyvikalvossa. Tyvikerroksen päällä lepää okasolukerros, jonka keratinosyyttien väliset desmosomiliitokset näkyvät mikroskopialeikkeissä korostuneina "okina", joista kerros on saanut nimensä.

Okasolukerroksen yläpuolisen jyväiskerroksen keratinosyyteissä on keratohyaliinijyväsiä, joiden sisältö vapautuessaan edesauttaa solujen sarveistumista. Orvaskeden ylin kerros, marraskesi eli sarveiskerros sisältää sarveistuneita keratinosyyttejä, joiden soluliman keratiini on täyttänyt lähes täydellisesti. Sarveistumisen aikana solu käy läpi ohjelmoidun solukuoleman, apoptoosin, joten marraskeden solukko on kuollutta. Pinnalle päätyessään kuolleet solut hilseilevät pois. Marraskesi on paksuimmillaan kulutusta vaativissa ihon osissa, kuten jalkapohjissa ja kämmenissä, jossa se voi hankautumisen seurauksena känsittyä, paksuuntua entisestään.

Orvaskeden alueella on keratinosyyttien lisäksi muitakin soluja. Melanosyytit eli tummasolut tuottavat melaniinia, tyrosiinista muokattavaa väriainetta, joka UV-säteilyä absorboimalla suojaa orvaskeden soluja vaurioitumiselta ja ehkäisee näin ihosyövän syntymistä. Melaniini kulkeutuu tyvikerroksessa olevien melanosyyttien muodostamien solun haaraumien, dendriittien, kautta ympäristön keratinosyyteille. Melaniini muuttaa ihon väriä tummemmaksi.

Albinismissa joko melanosyytit eivät kykene muodostamaan melaniinia, tai melaniini ei kulkeudu keratinosyyteille normaalisti, jolloin iho jää kalpean vaaleaksi. Melaniini vähentää ihon D-vitamiinin tuotantoa, sillä D-vitamiinin syntetisoituminen vaatii ultraviolettisäteilyn energiaa.

Tyvikerroksen osana ovat myös Merkelin solut, jotka toimivat yhdessä niihin kiinnittyvien hermosolujen kanssa eräänä tuntoaistin reseptorien ryhmänä.

Okasolukerroksessa on Langerhansin soluja, elimistön monosyytti-makrofagijärjestelmään kuuluvia immuunipuolustuksen soluja, joiden päätehtävänä on kuljettaa antigeenejä imusolujen tunnistettaviksi.

Toisinaan jyväiskerroksen ja marraskeden välissä on valomikroskoopin avulla erotettavissa kirkassolukerros (stratum lucidum), joka joskus luetaan marraskeden osaksi.

Verinahka:
Orvaskeden alla sijaitsee verinahka, sidekudoksesta muodostunut, verisuonia ja hermoja sisältävä kerros. Verinahan suonet huoltavat verisuonetonta orvaskettä kuljettaen ravintoaineita soluille ja kuona-aineita orvaskeden soluilta pois. Verinahasta työntyy nystyjä orvasketeen, joiden tarkoitus on osaltaan lisätä aineenvaihduntapinta-alaa kerrosten välillä. Nystyt ovat lukuisampia alueilla, joissa ihoon kohdistuva rasitus on suurempaa, sillä ne kasvattavat tyvikalvon pinta-alaa, jolloin tyvikalvolle mahtuu enemmän jakautumiskykyisiä keratinosyyttejä.

Ihonalaiskerros:
Toisinaan ihoon luetaan mukaan verinahan alla oleva ihonalaiskerros, joka koostuu lähinnä rasvasoluista ja löyhästä sidekudoksesta.

Lyhytaaltoinen säteily

Tehdäänpä näin aluksi selkoa, mikä on lyhytaaltoinen ja mikä on pitkäaaltoinen säteily.
Oheisella kuvalla pyrimme selkeyttämään tilannetta:

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy lyhytaaltoinen säteily. Lyhytaaltoinen säteily on vaarallista siksi, että se läpäisee soluja ja pystyy rikkomaan solujen molekyylisidoksia ja vaurioittamaan DNA: ta.  Ohessa näkyy kuva siitä, miten lyhytaaltoinen säteily vaurioittaa DNA: ta.


Tärkein asia minkä opin kappaleesta on, että otsonin oheneminen lisää haitallista UV-säteilyä. Otsonikerrosta tuhoavat aineet sisältäävät joko klooria tai bromia, jotka hajoittavat otsonimolekyyliä. Otsonikerroksen hajoaminen on suurimmilta osin ihmisten aikaansaannosta. Otsonikerros on kuitenkin ilmakehän osa, joka suojelee ihmisiä UV-säteilyltä, joten on erittäin huono asia, että ihmiskunta on ajuanut sen niin hiuonoon tilanteeseen. Liiallinen UV-säteily on puoleestaan vaarallista ja aiheuttaa solujen DNA: ssa mutaatioita.

Tunnilla tuli tutuksi käsite CFC-yhdisteet. CFC-yhdisteet eli freonit (engl. chlorine-fluorine-carbon, CFC) ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka muodostuvat kloorista, fluorista ja hiilestä. Klooratut ja/tai fluoratut hiilivedyt ovat molekyylipainoltaan pieninä yhdisteinä kaasumaisia, pidempinä ketjuina nestemäisiä tai vahamaisia ja pitkinä polymeereinamuoveja, kuten teflon. Yhteistä näille kemikaaleille on se, että ne eivät helposti reagoi muiden kemikaalien kanssa, ja ovat siten myös turvallisia ihmiselle.

En ole ennen törmännyt aiheeseen kovin montaa kertaa, mikä on outoa, sillä aihe liittyy monella tapaa jokaisen ihmisen elämään. Jokaisen tulisi tietää, lyhytaaltoisten säteilyjen haittavaikutuksista, sillä ne voi aiheuttaa sairauksia, joita tulisi osata ehköistä. Olen kyllä muutaman kerran törmännyt aiheeseen ja tiesin ennestään ainoastaan UV-säteilystä. UV- säteily aiheuttaa mm. syöpää ja sitä voi ehkäistä esim. aurinkorasvalla ja sillä että ei ole auringossa 10-14 aikoihin, jolloin aurinko paistaa kirkkaimin.

Löysin aiheeseen liittyvän lyhkäisen artikkelin Helsingin Sanomien sivuilta
http://www.hs.fi/kotimaa/a1373419092383

Kappaleeseen liittyen valitsin tehtävän 3
Ratkaisu:
a) UV-B-säteily vaurioittaa DNA.ta, soluja ja solujen proteiineja.
b) Soluihin se vaikuttaa häiriinnyttäen aineenvaihduntaa, proteiineja ja muuttaa sen geeniä aiheuttaen mutaatiota.
c) UV-säteily voi aiheuttaa yksilölle sairauksia, kuten syöpää ja lisäksi se voi vaikuttaa kasvuun ja lisääntymiseen. Myös perimän muutokset ja mutaatiot soluissa voi vaikuttaa yksilöön monin eri tavoin.
d) Kaikki edellämainitut tekijät vaikuttavat myös ekosysteemeihin, sillä se voi vaikuttaa syntyvyyteen, terveyteen, sairauksiin ja kuolleisuuteen. Näin populaatioissa voi esiintyä eri sairauksia ja niistä voi syntyä uusia sairauksia, joista voi tulla jopa perinnöllisiä eri mutaatioiden kautta.

Ympäristömyrkyt

Ympäristömyrkky on aine, joka on eliöille haitallista jo pieninä pitoisuuksina. Yleensä ympäristömyrkyiksi luokitellaan raskasmetallit ja haitalliset orgaaniset yhdisteet. Osa niistä on torjunta-aineita, joita tarkoituksella levitetään ympäristöön vahingollisten eliöiden torjumiseksi, mutta monia ympäristömyrkyiksi luokiteltuja aineita käytetään aivan muihin tarkoituksiin tai ne syntyvät teollisuuden sivutuotteina ja leviävät ympäristöön lähinnä vahingossa. Myrkyille tyypillistä on myös se, ettei eliö tarvitse niitä elintoimintoihinsa juuri lainkaan tai ollenkaan. Lisäksi myrkyt eivät hajoa tai hajoavat hyvin hitaasti luonnossa.

Vaikutukset:
Kun ympäristömyrkkyjä leviää luontoon, ne aiheuttavat häiriöitä soluissa ja kudoksissa ja niiden toiminnassa. Etenkin rasvaliukoiset ympäristömyrkyt kertyvät eliöihin. Tätä kertymistä tapahtuu niin yksilössä kuin ravintoketjussa, jolloin puhutaan rikastumisesta. Mitä ylemmäs ravintoketjussa noustaan, sitä suurempi pitoisuus eliöillä on myrkkyä elimistössään.

Raskasmetallit:
Raskasmetalleiksi kutsutaan metalleja, joilla on suuri tiheys. Osa näistä aineista muuttuu ympäristömyrkyiksi niiden päästessä luontoon ihmisen toimien vuoksi. Koska raskasmetallit eivät hajoa, ne voivat olla biologisessa kiertokulussa ikuisesti. Joskus myrkyt sitoutuvat järvien ja merien sedimenttiin ja maahiukkasiin. Haitallisimpia ympäristömyrkkyjä ovat elohopea, kadmium ja lyijy. Bakteerit voivat muuttaa elohopean metyylielohopeaksi, joka sitoutuu helposti eliön proteiineihin ja on tavallista elohopeaa myrkyllisempää. Tämä aine voi synnyttää pysyviä hermostovaurioita.

Kadmiumia joutuu luontoon monista eri lähteistä, muun muassa paristoista, PVC-muoveista ja väriaineista. Kadmium ei ole yhtä myrkyllistä kuin elohopea, mutta poistuu elimistöstä verrattaen hitaasti. Kadmium on lisäksi karsinogeeni, eli se voi aiheuttaa syöpää. Lyijyä luontoon vapautuu lähinnä liikenteestä ja teollisuudesta. Muiden myrkkyjen tavoin lyijy voi kulkeutua hyvin pitkiäkin matkoja ilmavirtojen mukana. Tämä raskasmetalli aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja elimistön puolustusjärjestelmän heikkenemistä. Lyijy sitoutuu tehokkaasti humukseen eikä liiku maaperässä herkästi, joten lyijyä joutuu kuitenkin vähän eliöihin.

Orgaaniset yhdisteet:
Eliöt eivät kykene hajottamaan ihmisen valmistamia orgaanisia yhdisteitä. Nämä aineet häiritsevät ravintoketjujen toimintaa jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Esimerkkejä näistä ympäristömyrkyistä ovat DDT ja PCB-yhdisteet sekä dioksiinit.

Osaa ympäristömyrkyistä kutsutaan supermyrkyiksi. Ne ovat erittäin myrkyllisiä yhdisteitä. Niitä syntyy sivutuotteina kemiallisissa tuotantoprosesseissa tai klooripitoisen aineen palaessa. Nämä imeytyvät elimistöön keuhkojen, ihon ja ruoansulatuksen kautta ja voivat aiheuttaa muun muassa syöpää, häiriöitä elimistön immuunijärjestelmässä, sekä aineenvaihdunnan häiriöitä kuten diabetesta.

Yksi orgaanisista ympäristömyrkyistä on öljy, joka muun muassa vaikuttaa eläinten veden- ja lämmöneristyskykyyn heikentävästi, tuhoaa kalojen kutupaikkoja ja aiheuttaa hyvin suuria muutoksia ravintoketjuissa tuhoten jopa joitain populaatioita kokonaan.

Pienikin määrä öljyä voi pilata suuren määrä vettä. Terveydellisen haitan lisäksi pieni määrä öljyä vedessä aiheuttaa maku- ja hajuvirheitä. Öljyä joutuu maaperään pääasiassa vuotavista säiliöistä tai onnettomuuksien yhteydessä. Suomalaisessa maaperässä viileissä olosuhteissa öljy hajoaa erittäin hitaasti ja voi pilata siten pohjavettä pitkään. Erityisen paljon öljyn saastuttamia maa-alueita on vanhojen huoltoasemien alueella.

Altistumisen välttäminen:
Monet ympäristömyrkyt kertyvät ravintoketjussa. Tämän vuoksi ruoan kautta voi altistua näille yhdisteille. Väestön terveyden turvaamiseksi kemikaaleille on annettu erilaisia raja-arvoja, kuten enimmäispitoisuuksia ravinnossa tai saantirajoituksia. Lisäksi Suomessa on annettu joitakin poikkeuksia yleisiin kalansyöntisuosituksiin.

Ympäristömyrkkyjä:
Dioksiini
Raskasmetallit
Torjunta-aineet
POP-yhdisteet
PCB-yhdisteet
Bisfenoli-A
Ftalaatit
PFAS-yhdisteet
Parabeenit
Metyylielohopea
TBT ja muut orgaaniset tinayhdisteet
PAH-yhdisteet
CFC-yhdisteet

Ilmastonmuutos

Kasvihuoneilmiö ja ilmaston muutos on ollut eriitäin puhuttuja asiota mediassa viime aikoina. Tästä johtuu, että melkein kaikki tietävät ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset. Tämän takia kappaleen aihe on meille erittäinkin tuttu, mutta kirjassa opitaan paljon mediaa syvällisemmin kasvihuoneilmiön ja ilmaston muutoksen vaikutuksista maapallolla.

Tärkein asia jonka kappale opettaa on, että kasvihuoneilmiö mahdollistaa elämän maapallolla. Yleensä kasvihuoneilmiöstä puhutaan negatiivisessä mielessä, mutta todellisuudessa kasvihuoneilmiö pitää maapallon lämpötilan elämälle suotuisana.

Tässä on netistä löytämäni kuva kasvihuone ilmiöstä, joka selittää miten kasvihuoneilmiö toimii.


Kappaleen käsitteet olivat jo suuremmaksi osaksi ennestään tuttuja, mutta valitsimme selitettäväksi hiilinielu, jonka opimme tunnilla uutena asiana. Hiilinielu (myös hiilidioksidinielu) on hiilivarasto, jonka koko kasvaa. Se on vastakohta hiilen lähteelle. Pääasiallisia luonnollisia hiilinieluja ovat meret sekä kasvit ja muut organismit, jotka käyttävät fotosynteesiä. Fotosynteesissä hiiltä siirtyy biomassaan ilmakehästä, jossa sitä on hiilidioksidin muodossa. Myös suot ja metsät sitovat hiiltä.

Käsite hiilinielu on tullut laajaan tietoisuuteen ilmaston lämpenemistä koskevan keskustelun ansiosta. Esimerkiksi Kioton sopimuksessa hiilinielujen hyödyntäminen on eräs tapa lieventää valtiokohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä. 

Teimme kappaleen tehtävistä tahtävän 1 

Ratkaisu:

a) Kaikkien kolmen kaupungin keskilämpötila on noussut noin vähän päälle 1 asteen, mikä luultavasti kertookin ilmaston muuttumisesta. Asian voi varmasti kiistää, mutta itse uskoin, että ilmasto on muuttumassa, joten siksi olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että syynä on ilmastonmuutos.

b) Oheisen aineston perusteella voidaan kyllä päätellä, että keskilämpötilojen muutos jatkuu samaan malliin. Sikäli kun tutkijat jo sanovat, että ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää, vain hidastaa, niin tuskin lämpötilojen nousu pysähtyy. Mutta on kyllä totta sekin, että ilmastonmuutos saattaa muuttaa Suomen olosuhteita käänteiseen suuntaan, sillä on saatu selville, että golfvirta saattaa muuttaa suuntaansa, jolloin Suomeen tulisi jääkausi.